Leonard Goldberg: Sherlock Holmesin tytär

 

Alkuteos: The Daughter of Sherlock Holmes (2017)

Kääntäjä: Marja Helanen

Lukija: Erja Manto

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Kesto: 9h 30min

Kustantaja: Bazar

ISBN: 9789522796394

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Sarjamerkintä: Sherlock Holmesin tytär #1

Peukku: q^^

*Kiehtova murhamysteeri 1900-luvun alun Lontoossa

Leonard Goldbergin Sherlock Holmesin tytär vie Lontoon sumuisille kaduille kaupungin ensimmäisen naissalapoliisin, älykkään ja uppiniskaisen Joanna Blalockin seurassa.

Charles Harrelston kuolee hämärissä olosuhteissa, mutta Scotland Yardin mukaan kyseessä on tapaturma. Harrelstonin perhe ei tätä niele vaan pyytää Sherlock Holmesin legendaarista apuria, tohtori John H. Watsonia, tutkimaan kuolemantapausta.

Iäkäs Watson lähtee yhdessä poikansa John Watson juniorin kanssa tapaamaan tapahtuman silminnäkijöitä, Joanna Blalockia ja tämän kymmenvuotiasta Johnnie-poikaa. Teräväpäinen Joanna, joka ei myöskään usko kuolemaa itsemurhaksi, lähtee Watsonien mukaan jatkamaan tutkimuksia tapahtumapaikalle. Kolmikon löytäessä uusia johtolankoja heille käy pian selväksi, että kyseessä on murha. Ja murhaaja on jatkuvasti askeleen heitä edellä. Ehtivätkö he löytämään riittävät todisteet syyllisen kiinnisaamiseksi ennen kuin on liian myöhäistä?*

Minusta kirjailija on hienosti onnistunut sisällyttämään kirjaan alkuperäisten Sherlock Holmes -romaanien hengen. Lontoolaista 1900-luvun alun elämää on sisällytetty juoneen hyvin. Näin tapahtumiin tulee mukavasti tunnelmaa ja uskottavuutta. Hengen säilyttämisen suhteen kirjailija on onnistunut myös Watsonien ja Joannan välisen suhteen kanssa. Sherlockin tyttärenä Joanna on todella fiksu ja tarkkaavainen ja omaa uskomattoman muistin. Ja kuten aina, Watson, ja nyt myös hänen poikansa, ovat hitaita ja toimivat enemmän “yleisönä”. Näin jopa siinä määrin, että todella saa epäillä miesten älykkyyttä ja kykyä toimia lääkäreinä. Niin havainnointikyvyttöminä he välillä esiintyvät.

Henkilöhahmot ovat siis melko karikatyyrisiä, mutta eipä heidän sen kummempia tarvitsekaan olla. He ja heidän toimensa ovat viihdyttäviä ja uskottavia. Heidän kanssaan tulee toimeen. Ihan mukava idea tuoda esille alkuperäisten hahmojen jälkeläisiä ja tuttavuuksia.

Juonellisesti kirja toimii. Siinä on salaperäisyyttä ja hyviä toimintoja - kuten kunnon Holmes-romaanissa kuuluukin. Lisäksi useammissakin kohdissa on havaittavissa viittauksia Doylen kertomuksiin. Innoituksen alkulähteet ovat siis selvästi näkyvillä, mikä on omalla tavalla nostattamassa nostalgista fiilistä.

En ehkä ole niin innoissani ajatuksesta “mestarillisesta naissalapoliisista”, mutta lopulta kokonaisuus ratkaisee. Ja siinä suhteessa tämä kirja vaikutti viihdyttävältä ja toimivalta. Se aloittaa sarjan, joten ehkäpä jossain vaiheessa palailen näihin ihastuttaviin tunnelmiin.