Alkuteos: Hercule Poirot and the Greenshore Folly (1954)
Kääntäjä: Antti Autio & Pekka Marjamäki
Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)
Sivumäärä: 199
Kustantaja: WSOY
ISBN:978-951-0-41117-9
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Hercule Poirot #34
Peukku: ^^b
*Omalaatuinen salapoliisikirjailija Ariadne Oliver kutsuu ystävänsä Hercule Poirotin Greenshore Follyn kartanoon, ja huolimatta pätevän sihteerinsä neiti Lemonin paheksunnasta, Poirot päättää lähteä pikaisesti maaseudulle. Omenia rouskuttava kirjailija on järjestänyt murhaleikin paikallisiin kyläjuhliin, mutta Ariadnen mielestä kartanossa jokin on pahasti vinossa, ja uhkaavan tragedian estämiseksi tarvitaan mestarisalapoliisia.
Agatha Christie kirjoitti tämän pienoisromaanin vuonna 1954 avustaakseen sen tuotoilla kirkkonsa kunnostusrahastoa. Alkuperäinen romaani jäi pöytälaatikkoon, mutta kirjailija laati sen pohjalta yhden suosituimmista rikosromaaneistaan, Kuolleen miehen huvimaja (suom. 1975).
Kuusikymmentä vuotta kirjoittamisensa jälkeen Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus viimein julkaistaan. Kirjan esittelyn on laatinut taiteilija ja kuvittaja Tom Adams, joka 1960- ja -70-luvuilla suunnitteli kaikki Christien taskukirjojen kannet Englannissa. Esipuheen on kirjoittanut kirjailijan tyttärenpoika Mathew Prichard, ja taustatietoja pienoisromaanin kirjoittamisesta tarjoaa jälkisanoissaan Christie-asiantuntija John Curran.*
Siitä on aikaa kun luin Kuolleen miehen huvimajan, joten en osaa vertailla kuinka paljon samaa tässä pienoisromaanissa on kuin sen pohjalta kirjoitetussa romaanissa. Oli miten oli, tämä pienoisromaani on taattua Christietä. Siinä on kiintoisa tapaus, kaunis miljöö ja perienglantilainen henki. Pidän kovasti tavasta, jolla kertomus on esitetty. Tunnelmasta. Vaikka kyseessä ei ole täysimittainen Poirot-kirja, ovat tutut elementit kasassa. Nopealukuisena tämän teoksen ahmaisee helposti muutamassa tunnissa.
Kirjaan on lisätty mukavasti pientä lisätietoa kuvituksesta ja hyvä esipuhe sekä taustatietoja. Ne ovat Christie-fanille mieluisaa luettavaa.